Hymynkareen opissa- opiskelijan kokemuksia

Avainsanat: , , , ,

Tein opintoihini kuuluvan viimeisen hoitotyön syventävän harjoitteluni Itä-Suomen Kotihoito Hymynkareessa. Olin onnekas, sillä sain tehdä harjoitteluni palkallisena. Minulle se tarkoitti sitä, että sain ottaa asiakkaista ja heidän hoidostaan paljon vastuuta, ja toimia tasavertaisena työyhteisön jäsenenä. Harjoitteluni aikana sain oppia kotihoitotyöstä, jossa oli aikaa keskittyä asiakkaalle tärkeisiin ja mieluisiin asioihin, ja myös omaisten huomioimiseen jäi aikaa. Asiakkaat saivat samasta yrityksestä kaikki tarvittavat palvelut, jolloin hoito oli todella kokonaisvaltaista. Harjoittelun aikana sain tehdä sairaanhoitajan työhön kuuluvia asioita, kuten ottaa verikokeita. Sain myös oppia asiakkaiden kuntoutuksesta ja nähdä sen vaikutukset, ulkoilla asiakkaiden ja terapiakoira Rokan kanssa, ja ennen kaikkea, olla läsnä asiakkaiden jokapäiväisessä elämässä ja sen iloissa ja suruissa.

Asiakkaat ja omaiset tulivat kymmenen viikon aikana hyvin tutuiksi ja itselle tärkeiksi.  Harjoittelun ja samalla myös töiden päättymisen jälkeen mieli on haikea, mutta olen onnellinen, että sain tästä paljon eväitä tuleviin vuosiin sairaanhoitajana. Onneksi vielä tavataan keikkailun merkeissä, ja lupasinpa myös asiakkaiden luona pyörähtää, vaikka en töissä olisikaan. Läheiseksi tulleiden asiakkaiden luona tuntui siltä, kun olisi mummolaan tullut; ilmapiiri oli rento ja lämmin. Hurja kiitos Kotihoito Hymynkareelle ja Katrille, nyt tunnen olevani valmis kohtaamaan sairaanhoitajan työn ja sen tuomat haasteet. Hyvä niin, sillä tämän harjoittelun jälkeen olen vihdoinkin valmis sairaanhoitaja!

Veera

Oman elämän keskiössä

Avainsanat: , , , , ,

 

Tänä vuonna valmistun Karelialta saaden sosiaali- ja terveysalan ylemmän ammattikorkeakoulututkinnon ikäosaamisesta. Lopputyönä teimme opinnäytetyömme erääseen tehostetun palveluasumisen yksikköön, jossa asuu 60 asukasta. Opinnäytetyömme päämääränä oli kehittää tehostetun palveluasumisen yksikön toimintakulttuuria asukkaiden osallisuuteen ja oman elämän hallinnan suuntaan.

 

Toteutimme kehittämistehtäväämme havainnoinnin, kyselyjen ja työpajojen avulla. Tämän lisäksi toteutimme palautekyselyjä ja reflektoimme kehittämisprosessia. Kehittämistyöskentelyssämme olivat mukana myös asukkaat sekä heidän läheisensä.  Opinnäytetyömme lopputuloksena oli mallinnus kehittämistyön prosessista, jolla voidaan pienin askelein muuttaa työtapaa siihen suuntaan, että tehostetun palveluasumisen asukas on itse oman elämänsä keskiössä.

 

Opinnäytetyömme projekti kesti kaikkinensa noin vuoden. Pitkin prosessia kiinnitimme huomiota siihen, kuinka haastavaa kehittäminen on. Hoitohenkilökunta kokee kiireen estävän asukkaan osallisuuden päivittäisissä toimissa, vaikka onkin tutkittu, että ”pitkässä juoksussa” aikaa säästyy: Aktivoimalla asukasta itse toimimaan toimintakyky pysyy parempana pidempään. Huomioimme lähinnä sitä, kuinka helposti me hoitoalan ammattilaiset tartumme itse toimeen ja samalla huomaamattamme teemme ihmisen kodista laitosympäristön. Onko meille liian vaikeaa antaa ohjat yksilölle itselleen? Vähentääkö se asiantuntijuuttamme/ammattitaitoamme? Pidetäänkö me hoitoalan ammattilaiset liikaa kiinni omasta asiantuntijuudestamme?

 

Pohdimme myös yksikön henkilökuntarakennetta. Työntekijät olivat kaikki lähi- tai sairaanhoitajia. Meillä kuitenkin jossain takaraivossa on taipumus nähdä asiakas avuntarvitsijana, potilaanakin. Pitäisikö palveluasumisessa olla töissä enemmän sosionomeja ja fysioterapeutteja, jolloin toimintakulttuurilla olisi mahdollisuus muuttua vähemmän hoivaavaksi? Onko hoitoalan koulutus ajantasalla, tulisiko enemmän keskittää opetustunteja ihmisen kohtaamiseen kuin kliiniseen osaamiseen tai jopa luoda uudenlaisia ammattinimikkeitä/suuntautumisvaihtoehtoja koulutukseen? Onneksemme koulutuksen rakenne taitaakin olla tähän suuntaan muuttumassa.

 

Niinhän se kuitenkin on, että ihminen on itse itsensä paras asiantuntija, oman elämänsä kokemusasiantuntija. Me ammattilaiset olemme sitä varten, että tuemme häntä tarvittaessa ja hänen ehdoillaan.

 

 

 

 

 

 

 

 

Tuoksut, maisemat, raikkaus. Esimerkkejä siitä, kuinka luonto voi näkyä kotihoidossakin

Avainsanat: , ,

 

Itä-Suomen Kotihoito Hymynkareen toiminta pohjaa vahvasti luontoon ja eläimiin. Mutta kuinka tämä saadaan näkymään jokapäiväisessä hoidossa tai kuntoutuksessa?

Esimerkkejä siitä, kuinka luonto voi näkyä kotihoidossakin:

  • Koira tulee hoitajan mukana päivää piristämään.
  • Kun leikataan ruohoa tai tehdään pihatöitä on asiakas mukana, istumassa edes pihalla haukkaamassa raitista ilmaa.
  • Saunapäivänä käydään taittamassa vasta paljain varpain pihalla kävellen. Jos ei halua pihalle lähteä, tuodaan oksia sisälle ja taitetaan. Koivun tuoksu saunassa kuuluu suomalaiseen kesään.
  • Käydään keräämässä kukkia. Tai tuon kukkia/kasveja tullessani käynnille vuodenaikojen mukaan.
  • Käydään kalassa. Outokummussa on liikuntarajoitteisellekin tarjolla kalastusmahdollisuuksia.
  • Käydään metsästysreissulla. Tiedossa on maasto, jonne pääsee autolla. Pieni nuotiopaikka, jossa voi istua on äärellään. Ympärillä metsää.
  • Laitetaan amppeliin kasvamaan kirsikkatomaatteja tai mansikoita kesäksi.
  • Bongaillaan lintuja.
  • Käydään retkellä hevostalleilla. Talvella rekiajelua.
  • Ulkoillaan lähimaastossa.
  • Käydään torilla syömässä tuoreita mansikoita.
  • Köllahdetään viltille pilviä tuijottelemaan kuumana kesäpäivänä.
  • Istuskellaan rannalla, uitellaan varpaita vedessä.
  • Keitetään kuusenkerkkäteetä.
  • Tehdään jalkakylpy luonnon antimista.
  • Tehdään hunajahoito iholle.

Tässä on vain muutama esimerkki siitä, kuinka jokaiseen päivään voi pienesti tuoda luonnon tarjoamaa hyvinvointia!